Muistatteko mukavan 80-luvun? Se oli työtä tekevän kulta-aikaa. Tuolloin keskipalkkaisellakin suomalaisella alkoi olla varaa vuotuisiin etelän matkoihin, uuteen autoon ja kesämökkiin, samalla kun inflaatio hoiteli puolet asuntolainasta ja valtion maksamia lapsilisiä makuutettiin poikimassa korkeakorkoisilla pankkitileillä. Se aika ei koskaan enää palaa, ja hyvä niin.
En ole kovin kaksinen sijoittaja, sillä uskon että 100 euroa nyt 31 vuotiaana on minulle tärkeämpi kuin 1000 euroa 65 vuotiaana. Minulla ei myöskään ole suoraan osakesijoittamiseen tarvittavaa aikaa tutustua pörssiyhtiöiden tiedotteisiin, visioihin ja varoituksiin.
Lukeminen on hiukan viime kuukausina kärsinyt pelaamisen, työn ja koodailun ollessa päätoimintaani. Pari mielenkiintoista kirjaa pitää silti mainita:
Ensimmäinen on minusta varsin kiistanalaisen “No Logon” kirjoittajan, Naomi Kleinin, uusin teos “Shock doctrine” (suomennetaan kuulemma nimellä “Tuhokapitalismin nousu”). Teos pyrkii olemaan kritiikki Friedmanilaiselle uusliberalismille, ja esittää teesinään, että vapaat markkinat paitsi…