Serkku herätti Facebookissa mielenkiinnon mahdollisimman vähän prosessoituun ja lisäaineettomaan ravintoon. Olen ehkä tällä hetkellä ravitsemusvalistuksen kannalta tavallista vastaanottavaisemmassa tilassa, sillä työmaaruokalani mössöt ovat pitäneet minua nälässä koko Joulun jälkeisen ajan. Koska en haluaisi palata päivittäiseen tasokkaissa ravintoloissa syömiseen kustannussyistä, mutta tarvitsen kuitenkin sen 2,9 kilowattituntia energiaa päivässä, pitää alkaa tutkia “vaihtoehtoisia energianlähteitä”.
tehomaatalous

Ville oli kiintoisan statuspäivityksensä lisäksi nakannut fb-statuksessaan vielä linkin suomalaisen Olli Postin kirjoituksiin, joista plarasin nopeasti läpi manifestin oloisen Nutrixin [1] ja pari blogipostausta. Nutrix oli ihan hauska ja inspiroiva, varsinkin kun sen sanomana näkyi olevan, että se mikä maistuu hyvältä, tekee hyvää.

edit: Inspiroiva tai ei, ystäväni tutki kaverin blogeja tarkemmin, ja kyllä huomattava osa materiaalista ylittää kirkkaasti hörhöilykynnyksen. Hyvä ehdokas vuoden huuhaa-palkinnolle, mutta kaikki kunnia silti ihmisten herättelemisestä kiinnittämään huomiota esim. kakkostyypin diabeeteksen yleistymiseen.

Nykyinen arki ei maistu kovin hyvältä, enkä usko että on terveellistäkään: Viimeksi syöty lounas ruokalassa maksoi juomineen 7 euroa ja sisälsi läpivettyneitä perunoita, laihaa kastiketta (kaikesta päätellen ruskistettuja vehnäjauhoja) sekä liimaisia kalapuikkoja, josta löysin lisäksi sinisiä muovirakeita. Fucking disgusting, kuten Ramsay sanoisi.

Järkevä kantaisi mukanaan omat eväät, mutta parempi olisi että ruokalasta saisi vaikka sitten hiukan kalliimpaan hintaan jotakin syömäkelpoista. Laadun paraneminen lienee utopistinen haave, joten pitänee rohkaista mielensä ja käydä katsomassa mitä lähikaupan luomuhyllyillä ja paikallisissa “terveysliikkeissä” [2] myydään. Ehkä löydän jotakin niin energiapitoista ja verensokeria ylläpitävää aamunakerrettavaa, että selviän sen avulla työpäivän yli. Kotona voisi sitten syödä paremmin.

En tiedä ravitsemuksesta paskaakaan, mutta energiasta paljon. Aikuisen päivittäinen energiantarve on aktiivisuustasosta ja koosta riippuen noin 2-8 kWh vuorokaudessa. Minun aktiivisuustasoni on kohtuullisen matala, enkä ole jättiläinen, joten arvioisin keskimääräiseksi tarpeekseni 2,9-3,2 kWh vuorokaudessa. Koska minussa ei ole verkkovirtapistoketta, muuntajaa eikä varaavia litiumkennoja, minun pitää onnistua imeyttämään energia itseeni ravinnosta.

Ihminen ei ole pyton, joka voi syödä lähes mitä tahansa ja sulatella sitä juuri niin kauan että kaikki energia hyväksikäytetty. Ruoansulatuksemme toimii taukoamatta, ja jos syömme jotakin sellaista, jota järjestelmämme entsyymit eivät pysty hajottamaan siinä ajassa kun tavara on sisällä, menee loppu energiasisältö jätevedenhuoltolaitokselle [3]. Jos hajotetusta ravinnosta tulee energiaa kulutukseen nähden liian vähän, käytetään ruumiiseen kertyneitä reservejä siinä järjestyksessä, mistä vähemmällä työllä saadaan riittävä määrä irti. Jos ravinto on kulutukseen nähden liian energiapitoista, ylimääräinen energia varastoidaan reserveiksi.

Tämä on ihmisen energiatalous yksinkertaisuudessaan. Energian saannin kannalta hyvä ruoka olisi siis sellaista, joka vapauttaa ruumiissaoloaikanaan mahdollisimman paljon energiasisällöstään korkeimman aktiviteettitason aikana ja tekee sen mahdollisimman tasaisesti. Asialla on kuitenkin paljon muitakin puolia, mutta juuri tähän loppuu oma tietämykseni (So help me Obi-Wan Kenobi, you are my only hope).

Ihminen tarvitsee tiemmä pelkän energian lisäksi ruumiin ylläpitoon erilaisia vitamiineja, mineraaleja ja midiclorianeita. Olen serkkuäijän tavoin perillä siitä, millaisen petrokemiallisen työstämisen takana synteettiset ravintolisät ovat, ja yritänkin saada suurimman osan lisukkeista luonnonmukaisesti kasvaneessa muodossa. Talvisin syön kuitenkin multivitaa, koska en yksinkertaisesti tiedä millaisella ruokavaliolla saisin vastaavan kasan palikoita sisään ilman että syön 62,5 kiloa salaattia, 25 kiloa puolukoita ja 10 litraa tyrniä päivässä.

Ajatus siirtymisestä edes osittaiseen luomuruokaan työmaallakin on kiva, ja kuulostaa sopivalta uudenvuodenprojektilta. Siitä tulee ehkä hankalaa, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Nykytilannetta pahemmaksi homma ei missään tapauksessa voi mennä. Any help is appreciated.

–

[1] Posti on kirjoittajana kohtalainen, mutta pieksee ravintotottumuksiamme ehkä turhankin rankasti ja fiilispohjalta: Se että krooniset taudit lisääntyvät, ei poista sitä faktaa, että odotettavissa oleva elinikämme on kolminkertaistunut puustalaskeutumisen aikakaudesta & kuolemme vain poikkeustilanteessa johonkin puutostilaan. Ihan metsässä ei nykyaikainen ravitsemustiede siis ole.

[2] Termi”luonnonmukaisuus” sekoittuu valitettavan usein nykyään homeopatiaan ja muihin noitamaisiin menoihin. Tämä tekee skeptikolle vierailun luontaistuotekauppaan sulaksi mahdottomuudeksi (ainakin ilman tukihenkilöä).

[3] Suurin osa ravinnosta saadusta energiasta kuluu ruumiksen elossapitoon: On laskettu, että 40 tunnin työviikon ulkoinen tuotto on vain noin 1 kWh. Biologinen fakta taas on, että jopa 50% nykyravinnon energiasisällöstä jää elimistössä imeytymättä ja poistuu ulosteen mukana. Jos arvioisi varovasti jokaisen suomalaisen tuottavan keskimäärin 1 kWh:n energiasisällön edestä scheissea päivittäin, josta vaikkapa puolet voitaisiin hyödyntää energiantuotannossa, olisi paskantaminen 3,5 kertaa tuottavampaa kuin avusteeton ruumiillinen työ. Yhteensä suomalaiset paskivat siis 100 MW:n voimalaitoksen energiantuotannon verran.