Sain penninvenytyskuurini edellyttämät neuvottelut Firman kanssa käytyä ja siirryin kuun alusta käyttämään lounasseteleitä. Lounassetelistähän työntekijä hyötyy n. 2,5 euroa päivässä veroedun muodossa. Nettiyhteyden siirrän oman yrityksen nimiin vuoden alusta. Nämä toimenpiteet vähentävät nettokulujani kuukaudessa 90-95 euroa lisää, joten koko vyönkiristyskampanjani yhteenlaskettu hyöty on tällä hetkellä 160-170 eur/kk, eli n. 40% vaatetukseen, asumiseen ja ravintoon liittymättömistä kuluistani.

Aika hyvin vai? Eikä minun ole tarvinnut puuttua itselleni tärkeisiin asioihin, kuten ravintolassa syömiseen ja harrastuksiin.

Asunnostani saan arvion perjantaina, jolloin teen myös päätöksen myymisestä. Pidän kriittisenä rajana maltillista 25000 euron arvonnousua kuuden viime vuoden aikana, jonka uskoisin onnistuvan ilman vaikeuksia. Mikäli päädyn myyntiin, pidän todennäköisenä että vietän vuoden tai pari vuokralla ja etsin kaikessa rauhassa säväyttävää asuntoa. Minulla olikin tähtäimessä yksi, mutta sain viikonloppuna tiedon että kohde meni kaupaksi parissa päivässä.

Asuntokauppa neutraloisi viimein tähän astisen elämäni huonoimman sijoituksen aiheuttamat tappiot: Virhe oli joitakin vuosia sitten tekemäni autokauppa, jossa hankin uuden korealaisen Chevroletin vain vuotta ennen kun siirryin työsuhdeauton käyttäjäksi. Eteenpäin myynnin ei sinällään pitänyt olla ongelma, mutta kun saman Chevroletin uuden vuosimallin hinta olikin yllättäen 18000 euroa minun maksamani 24000 euron sijaan, oli ostajia varsin vaikea houkutella.

Kahden kuukauden seisotuksen jälkeen riisi-Chevy meni kaupaksi 13900:lla eurolla, eli kirjasin 10100 euroa tappiota vuoden ajeluista täysin keskinkertaisella perussedanilla. Vertailun vuoksi sanottakoon, että samalla vuosihinnalla saa liisattua kohtuullisen makean C-Mersun tai höyhensarjan Jagen.

brabusVaikka maksoin autoa nopeasti pois (ehkä sellaiset 450 euroa kuukaudessa), kaupassa toteutui kauhuskenaario jota velaksi autonsa ostavien tulisi kammota eniten: Auton arvo laski nopeammin mitä jäljellä oleva velkasumma. Näin jälleenmyyntihinta ei riittänyt kokonaan kattamaan otetun lainan loppusummaa, vaan velkaa jäi kivasti ylimääräistä, minun tapauksessani n. 4500 euroa. Summa ei ole mahdoton, mutta voitte luottaa sanaani siinä että hyvän rannekellon hinnan maksaminen tyhjästä on hmm… sanoisinko, että luonnetta kasvattava kokemus.

Tappioista viisastuneena tein päätöksen, etten koskaan enää osta autoa velkarahalla [1]. Suosittelen vastaavaa muillekin, tietyissä järjen rajoissa. Jos pitäisi listata työssään autoa tarvitsevan vaihtoehdot paremmuusjärjestyksessä, ne olisivat seuraavat:

1# Ei omaa autoa, tarvittaessa taksi. Oman auton kustannukset ovat helposti useita satasia kuussa. Jos takseihin ja muihin julkisiin ei mene vaikkapa 350-400 euroa kuukaudessa, tai vastaavaa summaa ajanhukkana bussipysäkillä, kannattaa miettiä tarvitseeko omaa autoa lainkaan.

2# Käytetty diesel. Jos joutuu ajamaan joka päivä pitkiä matkoja ja on tyytyväinen vanhempiin automalleihin, kannattaa harkita vanhan diesel-auton hankintaa. Tässä ilossa saa myös yleensä paremmat varusteet pienemmällä rahalla. Mutta hankinta pitää tietysti tapahtua käteisellä.

3# Työsuhdeajoneuvo. Jos työssään joutuu ajamaan joka päivä ja pitkiä matkoja, ja haluaa kiinnittää erityistä huomiota ajomukavuuteen, kannattaa ottaa työsuhdeauto, mutta vain täysedulla. Näin saa hyödyn uuden auton mukavuuksista ja turvallisuudesta ilman että sitoo omaa pääomaa laitteeseen, jonka arvo vähenee jatkuvasti moninaisten kilometrien vuoksi.

4# Uusi auto - käteisellä. Jos hankkii ajoneuvonsa uutena, se pitää tehdä niin kuin raha-asiansa mallikkaasti hoitanut ystäväni: Hän maksoi uuden Fokuksensa luovutuksen yhteydessä kokonaan pois (luultavasti vielä pienillä merkitsemättömillä seteleillä).

Autosta EI SAA olla velkaa - se on opetus, joka meni minulla yhdellä kertaa hermostoon.

Tietty raja pitää toki kategorisille imperatiiveillekin vetää. Vanhalla giljotiiniescortilla tai eturauhasvolvolla on se huono puoli että törmätessään mökkitiellä muurahaispesään ne saattavat syttyä tuleen ja silpoutua matkustajineen useiden neliökilometrien alueelle. Myytti siitä, että “vanhat autot ovat turvallisia, kun niissä on oikeaa peltiä” on mitä suurimmassa määrin paskaa.

Video demonstroi mitä tapahtuu vm. 1959 Chevy Bel Airin ja vm. 2009 Chevy Malibun kulmittaisessa nokkakolarissa n. 65 kilometrin tuntinopeudessa.

Vaikka molemmat ajoneuvot menevät tietysti lunastukseen, avain on uuden ajoneuvon matkustamon pysyminen muodossaan. Bel Airia kuljettanut henkilö olisi menehtynyt heti moninaisiin vammoihinsa, Malibun kuski olisi selvinnyt murtuneella jalalla, ja ehkä siinä olisi itkukin tullut kun meikit levisi turvatyynyyn.

Aiheeseen liittyen:

Osa 1: Lamaleikkauksia

–

[1] Se että lupaan itselleni NYT, että en koskaan osta autoa velaksi, ei tarkoita sitä, ettenkö tekisi niin heti ensi viikolla - se on impulsiivisuuden varjopuolia, mutta ainakin jännitys säilyy.