Eiku otetaas alusta www.komissaari.fi

En ole tiedostava kuluttaja ja jos mahdollista vielä kehnompi säästäjä kuin sijoittaja. Tästä huolimatta olen herännyt huomaamaan, miten paljon erilaiset kuukausimaksut, jäsenyydet, kestotilaukset ja turha kulutus leikkaavat kuukausiansioistani. Enkä työn, osa-aikaisen opiskelun ja sivutoimisen yrittäjyyden punomassa vyyhdissä ehdi edes hyödyntää kaikkia mahdollisia jäsenetuja, joita minulla on eri instanssien kautta käytössäni. Vaikka työskentelen tällä hetkellä turvassa laman peikolta, olen ryhtynyt varmuuden vuoksi karsimaan ajattelematonta rahan kylvämistä.

Aloitin henkilökohtaisen kuludieetin kesällä kun irtisanoin kaikki jäljellä olevat aikakauslehtitilaukseni ja vaihdoin asunnon hehkulamput energiansäästölampuiksi - tiedän, kaikille vaihto ei ole kannattava, mutta minäpä asun kaukolämmöllä lämmitetyssä kerrostalossa, jossa ei tarvitse kompensoida lamppujen satojen wattien lämpöarvoa muuta lämmitystä lisäämällä. Näillä perustoimilla säästin välittömästi 30-35 euroa kuukaudessa - mutta nälkä kasvaa syödessä: Nyt on lisätoimenpiteiden aika.

Kuvan ankka ei liity tapaukseen.

Kuulun neljään eri tieteelliseen-, kahteen ammatilliseen- ja kahteen narsistisia tarpeitani palvelevaan seuraan. Näiden yhteenlasketut kustannukset tekevät kymmeniä euroja kuukaudessa.

Seurojen jäsenmaksujen lisäksi maksan siivouksesta, hieronnasta, paintballista ja sulkapallosta yhteensä noin 170-200 eur kuukaudessa. Www-yhteyteni on nopein mahdollinen, josta hyvästä paikallinen operaattori iskee suonta astronomiset 49 euroa kuukaudessa.

Kaikki tilaukset, jäsenyydet ja vakiovuorot yhteenlaskettuna kiinteät asuin-, ravitsemus ja vaatetuskuluista erotellut kuukausimenoni ovat 300-350 euroa kuukaudessa!

Jotkut palveluista - esimerkiksi siivous - ovat ehdottoman tarpeellisia ja tulevat ulkoistettuna huomattavasti itse tehtyä edullisemmaksi [1]. Samoin osa jäsenyyksistä, minun tapauksessani ammatilliset seurat, sisältävät sen verran arvokkaita ja ahkerasti käyttämiäni etuja, että niiden kohtalaisen korkeakin jäsenmaksu on perusteltu [2]. Olen kuitenkin varma, että kykenen pudottamaan kuluista 20-30% ilman että joudun tinkimään mistään.

Mitä sitten tällainen Pertti Perunakauppias voi tehdä kiinteille menoilleen? Lähdetään liikkeelle yksinkertaisimmasta:

1# Sanon irti kaikki tilaukset ja jäsenyydet; Tästä lähtien ostan mielenkiintoiset numerot yksittäiskappaleina ja maksan palveluista aina käytön mukaan, mikäli se on mahdollista.

Kuten yllä mainitsin, lehtitilaukset olen jo irtisanonut - nyt sanon yksin tein irti kaikki jäsenyyteni tiedeseuroissa: Olen käyttänyt seuroista hyväkseni ainoastaan niiden loistavat julkaisut, enkä muista koska olisin lukenut ko. lehtiä alusta loppuun. Yleensä luen yhden tai kaksi artikkelia, usein en ehdi tutustua yhteenkään. Vituttaa viedä lukemattomia lehtiä häkkivarastoon pölyttymään.

Vertaisarvioidut artikkelit on sitä paitsi usein mahdollista hankkia kirjastopalveluiden tai artikkelitietokantojen kautta ilmaiseksi - jos nimittäin kuuluu yliopistoon tai amk:hon (oppilaitosten pätevät informaatikot ovat yksi syy lisää jäädä ikiopiskelijaksi)! Lisäksi useimpien yhdistysten sivuilta näkee mitä milloinkin on julkaistu ja lehtien irtonumeroita on saatavilla eri tilauksesta vielä vuosien päästäkin.

En käy kuntosalilla, mutta painttikentille ja esim. Sinfonietan konsertteihin hankin tästä lähtien vain kertalippuja. Sulkisvuoromme vaatii vakiovuoron, joten siitä on vaikea säästöä tiristää. Jos joku uskoo, että esimerkiksi punttisalijäsenyys tai kausikortti lätkämatseihin tulee kertakäyntejä edullisemmaksi, onko hän todella kokeillut merkitä muistiin paljonko vuoroja jää välistä? Minulla tilanne on melkein joka palvelussa se, että kertalippu olisi tullut halvemmaksi.

Verotustekninen vinkki: Työnantajan on sallittua maksaa työntekijöille verovapaasti 200 euron edestä liikuntaa vuosittain. Jos käy esimerkiksi työkaverin kanssa pelaamassa squashia, tennistä tai sulkista, kuten minä, yhteenlaskettu etu voi olla 400 euroa.

Tämä sika ei pelkää flunssaa.

2# Yritän neuvotella itselleni nettiedun tai vaihtoehtoisesti harkitsen kaistan kaventamista.

Minulla on työni vuoksi valmiiksi firman puhelin, joten siitä en saa lisäsäästöä. Edun verotettava arvo on 20 euroa kuukaudessa. Lisäpalveluna liittymässä minulla on kiinteä 2mb/s datayhteys, joten käytössäni samaan hintaan “mokkula” kun sellaista työn tai vapaa-ajan puitteissa tarvitsen.

Vuoden 2004 jälkeen nettiyhteys on ollut mahdollista myöntää verovapaana luontaisetuna - tämä kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää hyväksi. Jos työnantaja on vastahakoinen, kannattaa vaikka suostua vähentämään vastaava summa bruttopalkasta - näin säästää ainakin alv:n verran ja yleensä yritysliittymissä on huomattavasti kilpailukykyisemmät hinnat ja korkeampi palvelutaso vikatilanteissa.

Mikäli pomo ei lämpene tai itse ei ole työssä jossa voisi perustella nettiliittymän hankkimista, kannattaa miettiä kumpi omassa käytössä ratkaisee: kaistaleveys vai vasteaika. Esimerkiksi verkkopelaajille nopeimmasta liittymästä harvoin on hyötyä, tärkeämpää on hyvä pingi. Laskemalla nopeutta esim. 24 megabitistä 8 megabittiin säästää todennäköisesti 8-10 euroa kuukaudessa, ilman että palvelutaso laskee lainkaan.

Itselläni työnantaja ei nopeusvaatimusteni vuoksi ole toistaiseksi maksanut nettiyhteyksiäni, mutta katsotaan miten käy “toisella neuvottelukierroksella”. Jos ei onnaa, harkitsen hitaampaan siirtymistä tai nettiyhteyden siirtämistä yritykseni nimiin. Se on myös verottajalle helposti perusteltavissa - netti kun on läppärin ohella yritykseni tärkein työväline.

3# Käytän säälittä “punaista luuria”.

Puhelinmyyjäthän ovat Perkeleen pikku pershuoria. Minulle soitetaan viikoittain useita kertoja lehtien suoramarkkinointitarkoituksessa. Olin pitkään kohtelias soittajia kohtaan, mutta kun tulin laskeneeksi paljonko he ulosmittaavat aikaa elämästäni, olen katsonut paremmaksi painaa suoraan punaista luuria. Ja kun ei kuuntele myyntipuheita, ei tule vahingossa tai pökerryksiin puhuttuna ostaneeksi mitään, vaikka olisi millainen “erikoistarjous”.

Vinkki: Puhelinmyyjä.info -niminen verkkopalvelu ylläpitää listaa tiedossaolevista puhelinmyyjistä. Listan voi ladata puhelimeen ja jatkaa itse ylläpitoa. Suosittelen. Saan syntistä mielihyvää kun näen puhelimen vilkkuvan äänettömästi, ja ruudussa lukee puhelinmyyjä! Antaa paskiaisen kilistellä, se tietää puoli minuuttia lisäaikaa jollekin muulle.

4# Prosessioptimoinnin sääntöjen mukaisesti vähennän sitä, mikä on pakollista, mutta ei tuota mitään.

Tällaisena palveluna näen selänhieronnan. Työni sisältää paljon istumista, eikä viikottain silloin tällöin tapahtuva liikunta riitä estämään niskaa ja selkää jäykistymästä. Mutta vaikka en voi palvelusta luopua, voin kokeilla harventaa hieronnassa käymistä. Käymällä kolmen viikon välein kun aikaisemmin olen käynyt joka toinen viikko, säästän n. 140 euroa vuodessa. Kokeillaan nyt sitäkin, kun kerran alkuun on päästy.

Vinkki: Syöminen lienee merkittävin pakollisista, mutta tuottamattomista menoeristä. Mikäli ei ehdi tai voi nauttia työpaikallaan omia eväitä, voi aterioinnista tulla kuukaudessa satojen eurojen lasku. Jos työnantaja on myötämielinen, ovat lounassetelit oiva keino säästää ruokakuluissa. Niiden verotusarvo kun on 75% nimellisarvosta. Erotuksen maksaa työnantaja.

Ja kas, kuludieettini on valmis implementoitavaksi. Välitön säästö kiinteistä kuukausikuluista on heti leikkausten jälkeen n. 40 euroa + kesällä suoritettujen leikkausten summa. Mahdolliset lisäsäästöt selviävät kun pääsen neuvottelemaan työnantajan kanssa nettiyhteydestä. Lisähyötynä tästä harjoituksesta on se, että olen tietoisempi siitä mihin rööreihin ne rahat oikein valuvat.

Aiheeseen liittyen:

Osa 2: Kuludieetin päätösosa

–

[1] Tämä siis silloin, jos lasken myös vapaa-ajalleni arvon, kuten on järkevää tehdä. Se, minkä arvoiseksi vapaa-aikansa laskee, on työlliselle helpompi tehtävä kuin työttömälle tai epäsäännöllisistä tuloista nauttiville: Minä käytän vapaa-ajan tuntihintana tuntipalkkaani, koska se on karkeasti ottaen summa jolla olen valmis siitä luopumaan.

[2] Esimerkiksi TTL ry:n jäsenetuina tulee kaksi ahkerasti lukemaani julkaisua, joiden erikseen tilaaminen maksaisi huomattavasti enemmän kuin jäsenyys liitossa. Lisäksi liiton avulla pysyn paremmin ajan tassalla mm. erilaisista kursseista ja seminaareista.

ps. Tietokone-lehti kirjoitti numerossa 9/2009 tietotekniikkakustannusten karsimisesta. Juttu toimi itseasiassa minulle innostajana koko leikkuuoperaatioon. Se, ja oivallus siitä, että lykkäämäni PS3-hankinta tulee eteen suurella todennäköisyydellä parin kuukauden sisällä.