Syksy on hyvässä vauhdissa ja pakottaudun kirjoittamaan postauksen kenties vuoteni tärkeimmästä eventistä. Ei, se ei ole luostarissa loppukesällä viettämäni retriitti (josta tosin pitää hiukan jauhaa joskus). Eivät liioin TAMKissa aloittamani opinnot. Se ei myöskään ole Applen umpihuono maksullinen service pack, jonka yliarvostus on saanut uskovaisten keskuudessa naurettavat mittasuhteet.

Kyse on Operation Flashpoint: Dragon Risingin julkaisusta.

Dragon RisingMaailmalla pelilehdistö on julkaissut pelistä pääosin erittäin positiivisia arvosteluja ja kotimaisen peliskenen The Arvostelija, Niko Nirvi pamautti pelille rapeat 82 pistettä ja varovaisia kehuja päälle. Itse en kirjoita tällä(kään) kertaa kehuja, vaan pitäydyn rumassa totuudessa. NNirvi nyt pitääkin skripteistä, se käy ilmi hänen oudon hurmoksellisesta suhtautumisestaan Half Lifen kaltaisiin pitkästyttäviin putkijuoksuihin.

Ja totuus on, että Dragon Rising on uskomattoman huonolaatuinen tekele: Jokaisella osa-alueella silmille ja korville puskee valtava määrä erilaisia virheitä ja ongelmia häviävistä aseäänistä aina bugaaviin törmäystarkastuksiin ja ilman asemodelia spawnaaviin sotilaisiin asti. Virheet ilmenevät niin usein ja säännönmukaisesti, että ei voi kuin ihmetellä että eikö Xbox360 -versiota ole testattu lainkaan ennen julkaisua?

Paljon melua, vähän villoja:

Pelistä maailmalla levinneet, kuolaa valuttavat ennakkokatsaukset ja videopätkät ovat pääosin Molyneuxmaista törkeää paskanjauhantaa ja harhaanjohtamista. Tarkkaan skriptatuissa katsauksissa uskottavan oloinen tekoäly soti autenttiselta kuulostavalla taistelukentällä ja jopa haavoittuneet noudettiin helikopterilla turvaan. Todellisuus on täysin toinen: Bugaava tekoäly ei selviä yksin edes kuorma-autolla ajamisesta ja suuri keltainen päällikkö joutuu itse kuskaamaan laiskat kulinsa taisteluun. Yksinpelitehtävissä lääkitseminen on korvattu checkpointeissa tapahtuvilla ylösnousemuksilla, paitsi co-oppina, jossa pelaaja spawnaa määräajan kuluttua sinne, missä kaveri peeloilee. Huh huh, sano huuhkaja, kylläpä on kaakkua.

Pelin yksinpelikampanja on hirveä: Se koostuu yhdestätoista (!) pääosin aikarajatusta tehtävästä, jotka suoritetaan neljän sompun ryhmässä ylivoimaista vihollista vastaan. Itselläni loppui mielenkiinto jo parin ensimmäisen kentän jälkeen, kun kävi kiusallisen selväksi, että jos et määräaikaan ole toteuttanut tiettyä osatehtävää, peli loppuu kuin seinään. Välillä tehtävät menevät suorastaan huvittaviksi, esimerkiksi kun saattokeikalla ryvettynyt kvartettini komennettiin neljästään tyhjentämään kauhuja kuhiseva jalostamo vihollisesta (“ja muistakaa, että niitä öljytankkeja ei saa rikkoa!”) kun koko muu armeija odottelee lähimetsissä. Kas kun ei kerätty ensin lippaita pois.

Moninpelikään ei paljoa lupaa: Minkäänlaisia party-lobbyjä ei ole ja pelaajamäärät jäävät konsolilla kahdeksaan mieheen. Mitään varteenotettavaa vastusta tämä ei siis COD MW2:lle tarjoa. Mutta voiko tällainen peli toimia edes välipalana omassa porukassa?

Sodan kauhut - nyt väreissä!:

Graafinen ulkoasu on karu, mutta asiallinen. En minä milsimiltä mitään silmäkarkkia odota, vaan toimivuutta ja sulavuutta. Siihen pääosin päästään. Vaikka engine on muuten kunnossa, niin yksi asia pistää pahasti silmään: Kaukaa katsottuna ruoho ja pensaat haihtuvat, joten se pöheikössä ryömivä sala-ampuja ei ole ihan niin suojassa kuin itse kuvittelee. Useammin kuin kerran olen ollut hämmästyksestä violetti kun yhtäkkiä kesken puskakyykyn niskaan ropsahtaa kiinalainen large missile tai saman sielunvihollisen kranaattikeskitys. Erän jälkeen voittoisa Aboma vaan naureskelee, että siellä se ukko taas kiilteli paljaassa maastossa. Koskahan ensimmäiselle koodarille välähtää, miksi se aluskasvillisuus olisi sotapeleissä niin tärkeä?

Animaatioita olisi muuten voitu jaksaa tehdä enemmän: kun kerran hard core -tasolla ei enää ole minkäänlaista hudia, niin tulimoodin vaihtaminen pitäisi ehdottomasti näyttää aseesta vipua vääntämällä. Sama koskee ensiapua - lääkintälaukun kanssa tyhjyyteen tuijottava mosu saa epäilemään että kaveri nappasi laukusta vähän jotakin muuta kuin laastaria.

Ennakkoon kohutut äänet ovat ihan jees aitoine etäisyydestä johtuvine viiveineen ja tykistökeskityksen kaukainen kumu nostattaa välillä jopa aitoja ihastuksen väreitä. Täysin puikkoihin ei tosin mennä tälläkään osa-alueella: Moottoriäänet ovat ihme pörinöitä ja välillä räjähdyksistä unohdetaan soittaa sample kokonaan. Aseäänet ovat pääosin ok, mutta toisinaan bugi saa ne haihtumaan (jolloin myös aseen teho näyttäisi haihtuvan).

Kankeat ja tyhmät:

Pelattavuus on edellisen fläsärin tyyliin kankeahko. Ukuli tottelee liikkumisessa ohjausta ihan hyvin, mutta esimerkiksi kranaatin heittäminen on naurettavan pitkä operaatio. Yleensäkin aseen vaihtamiseen kuluu aikaa enemmän kuin mitä Abomalla menee paskalla, ja jälleen yhden bugin vuoksi esimerkiksi sinko ladataan uudelleen joka jumalan kerta kun se otetaan selästä. Hi-das-ta. Ajoneuvojen mallinnus on syvältä perseestä, elleivät sitten kiinalaiset kuormurit todella kippaa nurin joka kurvissa. Ajomalli on kaiken kaikkiaan eräs huonoimpia kokeilemiani. Engine on ajoneuvojen osalta myös ikävästi taantunut, sillä tankeilla ei enää jyrätä puita entiseen malliin, vaan jokainen risu on Call of Duty -pelisarjasta tuttua tuhoutumatonta titaniumia.

Tiimikaverien komentelu on toteutettu yllättävän intuitiivisesti ja pienen totuttelun jälkeen se sujuu nopeasti. Miinusta tässäkin tulee idioottimaisesta tekoälystä, joka ei näytä osaavan reagoida ympäristöönsä oikealla tavalla. Esimerkiksi tarkka-ampujat patsastelevat kalliolla kuin kevätretkellä, vaikka vieressä olisi pensaita ja puita joiden sekaan piiloutua. Pelissä ei ole myöskään mahdollista komentaa ukkoja partioimaan tiettyä aluetta tai etenemään ryömimällä.

Ja sitten se tärkein - moninpeli:

Voisi kuvitella, että tässä oli jo syytä laittaa peli hylkyyn, mutta eipä hätäillä. Kyseessä on kaikista virheistäänkin huolimatta tämän vuoden tähän asti tärkein peli boksin sotapelaajille, koska se on ainoa varteenotettava sotapeli, jota voi pelata verkossa. Aluksi huonot uutiset: Pelissä on vain kaksi moninpeliluokkaa ja neljä karttaa. Luitte aivan oikein: Kaksi karttaa per pelimuoto! Kyllä - olen samaa mieltä, tämä on huijausta ja riistoa. On läpilahjotun pelilehdistön ansiota, että tällaisilla meriiteillä edes pääsee arvosteltavaksi (enkä nyt tarkoita suomalaista pelilehdistöä, joskin kritiikkiä on täälläkin säästelty).

Kahdesta pelimuodosta ensimmäinen, Annihilation on bugien vuoksi pelikelvoton. Emme ole saaneet viikon aikana testiryhmällä aikaiseksi yhtään peliä, jossa ei esiintyisi äänten katoilua, näkymättömiä aseita ja törmäystarkastusten sekoilua (ts. luodit pysähtyvät näkymättömiin esteisiin). Jos maailma olisi oikeudenmukainen, Codemastersin kaverit ajettaisiin kadulle, heidät piestäisiin ja passitettaisiin sitten takaisin työnsä ääreen korvaamaan peliyhteisölle itsekritiikittömyytensä päivityksillä ja lisäkartoilla.

Pikaesimerkki: Valitse multiplayer, ota pelimuodoksi annihilation, respawn-säännöksi unrestricted ja kokeile pelata vaikkapa 500 pisteeseen ulvomatta kuin olisit killumassa Plötzenseessä lihakoukku hanurissa: Joka ainoalla pelikerralla vastaan puskee edellä mainittuja megaluokan ongelmia siihen tahtiin, että pelaaminen muuttuu lähes mahdottomaksi!

Ei kaikkea silti ole menetetty: Infiltration pelimuoto toimii hienosti, eikä kärsi annihilationin kaltaisista ilonviejäbugeista. Tutulla porukalla pelatessa tunnelma on parhaimmillaan kuin vanhemmassa flashpointissa, ja se on suuri kehu. Varsinkin “On home soil” -mappi on erittäin onnistunut. Parhaimmillaan peli on, kun laittaa asetuksista päälle no-respawn, joka tarkoittaa että erä loppuu jos pelaaja tai pelaajat kaatuvat. Tällöin sotimisessa on aivan oma vivahteensa. Testipeleissämme pelit ovat välillä loppuneet yhteen tarkka-ampujan 400 metristä ampumaan luotiin. Tämä on milsimiä parhaimmillaan.

Ei vastinetta rahoille:

Kokonaisuutena pelissä on kuitenkin aivan liian vähän sisältöä. Kehnon kampanjan lisäksi Xbox360 -pelaajalle tarjotaan torsoa moninpeliä, jossa on kokonaisen yksi toimiva pelimuoto ja kaksi karttaa! Tällä ei paria viikkoa pidemmälle pötkitä. Arvosanaksi annan 5/10 tai 2,5 tähteä viidestä. Rahoille tämä ei missään nimessä anna vastinetta, ja oikeampi hinta olisi huomattavasti lähempänä boksin arcadepuolen pelejä.

Aina voi toivoa, että päivitys pelastaa, mutta toistaiseksi kukaan ei ole käyttänyt boksilla tätä mahdollisuuta hyväkseen. No, pian apuun tulevat COD:MW2 sekä Borderlands .

–

ps. Blogia on jälleen hiukan tuunattu. Analysoin harvan päivitystahtini syitä, ja päädyin siihen oletukseen, että Wordpress-teemani sinällään yksinkertaiseen postausten julkaisemiseen liittyvät toistuvat työvaiheet, kuten thumbnailien manuaalinen pienentely ja uploadaaminen, saavat aikaan tiettyä vastenmielisyyttä julkaista kuulumisia kevyin perustein (ja kevyin perustein postaaminen on koko sivuston olemassaolon syy!).

Koska aikatauluni on kuin viulun kieli ja olen typografisesti retarded, uskoin paranteluprosessin taholle, jonka kanssa olen työstänyt aiemminkin WP-teemoja. Aikaisemmilla kerroilla olen huolehtinut ulkoasun suunnittelusta itse, mutta nyt annoin toteutukselle vapaammat kädet. Minusta 2-palstainen cleanimpi look toimii. Ja mikä tärkeintä, taustamekanismit hoitavat nyt kuvien pienennökset ja istuttamiset automaagisesti.