No niin, kesän suurin rock-tapahtuma Sonisphere on nyt takana ja aika tehdä summauksia. Alunperin en uskonut osallistuvani lainkaan, mutta kun perjantaina alkoi näyttää siltä, että saisin liput edullisesti, en voinut vastustaa kiusausta.

Saavuimme alueelle Hornan Wiikatteen kanssa n. 12:15, jolloin portilla oli kuolevaisille n. 20-30 minuutin jono. Itse kävelin sisään jonottamatta vip-portista, kauhistellen koko ajan pitkittyvää letkaa turvatarkastuksissa.

Suurin osa portilla työskentelevästä henkilökunnasta oli avuliasta ja asiallista, mutta mukaan mahtui myös kohtuuttomuuksia ja ylilyöntejä.

Itselläni turvatarkastus sujui jouhevasti, mutta näin myös kun lapsiperheitä pakotettiin jostakin perkeleen syystä avaamaan kaikki juomapullonsa ja osa joutui jättämään varustelaukkunsa narikkaan. Epäilemattä juuri ne lapset ovat eturivissä heittelemässä artisteja täysillä juomapulloilla, vai mitä arvelette?

“…Täältä lentää mehukatti, se on ihan matti, MEHUKATTI, SAATANA!”

Vip-teltalle saapuessani törmäsin mieheen, joka yritti ilmeisesti turhaan puhua alaikäistä poikaansa telttaan - Ylihintainen vip-lippu oli pojalle hankittu, mutta järjestyshenkilöt ilmoittivat, että vippiin ei alaikäisillä ole asiaa. Sinällään hienoa, jos eväät ja juomat on jätetty kotiin juuri sen vuoksi, että kalliimpaan lippuun sisältyi buffet-ateria. Missään ei lukenut, että alue on vain 18 vuotta täyttäneille. Olihan siitä sittenkin maininta sivuilla, lippupisteen täti ei kai ollut saanut memoa.

Jätehuolto ei pelannut lainkaan. Roskiksia ei ollut saatavilla, ja ihmiset heittivät jätteet sinne missä sattuivatkaan seisomaan, iltaan mennessä miljöö oli suorastaan saastainen. Pensaat olivat täynnä kuseskelijoita, sillä vessoihin oli 10-20 minuutin jonot.

Logistisesta kaaoksesta huolimatta itse pääasia, eli esiintyjät, olivat loistavia.

Hiukan sain kavereilta kuulla, että pääesiintyjistä Linkin Park ei vastannut ihan sitä maailmanluokan ilmiötä, jota he olivat odottaneet. Itse lepäilin suuren osan bändin keikasta valkoisella nahkasohvalla nakertaen kanansiipiä, joten couldn’t really tell. Sen sijaan Lamb of God, Machine Head ja vanha kunnon Saxon vetivät settinsä läpi helvetin hyvällä sykkeellä, tosin Machine Headin soitto keskeytyi ikävällä tavalla kitaristin pökertymiseen.

Vaikka en ole mikään erityinen Metallica-fani, enkä pidä yhtyeen uudemmasta tuotannosta yhtään, oli illan päätähti silti hieno nähdä omin silmin 60000 ihmisen ympäröimänä. Hiukan jo vanhat tahdeissa sekoili, mutta mitäs me pienistä kun tunnelma oli muuten taivaassa. Hienon alun jälkeen jumitettiin hetki mielestäni heikon uutuusmateriaalin kanssa (… song that never ends), mutta onneksi keikka huipentui bändin kultakauden kirkkaimpiin hitteihin.

Metallican illan repertuaari sisälsi seuraavat biisit:

Battery
Creeping Death
Fuel
Harvester Of Sorrow
Fade to Black
Broken, Beat And Scarred
Cyanide
Sad But True
One
All Nightmare Long
The Day That Never Comes
Master Of Puppets
Blackened
Nothing Else Matters
Enter Sandman
Stone Cold Crazy
Motorbreath
Seek and Destroy

Koska Unholy Abomalla oli illan varalle elagabalusmaisia suunnitelmia, lähdimme valumaan kohti pääporttia pikku hiljaa Motorbreathin aikana. Ajoitus oli kannaltamme nappi, sillä hiukan matkaa ulos päästyämme ukset lyötiin säppiin odottamaan Metallican poistumista alueelta. Paikallaolevilta tutuilta sai kuulla, että ilmassa oli hetken jopa pientä paniikinpoikasta kun ihmiset eivät tienneet mikä on homman nimi ja suppilonomaiseen poistumisväylään alkoi pakkautua tuhansia ihmisiä.

Pirulle kiitos, että ne humalaisimmatkin jaksoivat venailla sen 20 min, vaikka pulloa ja vittusaatanahuoraa kuulemma ilmassa viuhuikin. Toivottavasti palaute löytää perille ja asia mietitään eri tavalla seuraavalla kerralla. Kukaan ei halua nähdä rusentuneita hevareita etusivuilla.

Plussat ja miinukset:

+ Ei liian kuuma
+ Vipissä tarjoilu pelasi ja vessat veti
+ Festariporukka oli asiallista
+ Esiintyjät pääosin rautaa

- Logistiikka oli synkästä pyllystä (vip tai omat eväät aivan must)
- Saniteettihuolto aivan aunarista
- Bändejä ei spiikattu esiin kunnolla ja välillä piti etsiä muistipalatsista kuka esiintyykään seuraavaksi
- Miksei mun mobiilinetti toimi? Epäyhteyskammo iskee.

Parannusehdotuksia:

1# Ruokakonglomeraattien yksinoikeus helvettiin ja kunnolla niitä kojuja paikalle
2# Muutama suuri screeni näkyville paikoille myös muualle kuin lavan viereen, että porukka näkee keikat jonoistakin
3# Parempi tiedotus, henkilökunnalle ohjelmat kirjallisena kaulaan niin voi kysyä jos kysyttää
4# Vesipisteet kunnolla näkyviin ja muutakin non-alcohol juomaa tarjolle
5# Megatähdet näyttävästi kopterilla pois, niin ei tarvi sumputtaa possea

Kivat festarit nämä oli. Ennakoitu kaupunkikaaoskin jäi kymmenen legioonallisen poistuessa toteutumatta, ja baareissa oli tilaa jatkoille pyrkivälle heviväelle. Note to self: Keikkojen jälkeen olisi tehnyt helposti hyvän tilin pimeänä taksina, sillä torin taksitolpalla oli yli sadan metrin jonot.

Pyörimme Aboman kanssa kaupungin ravitsemusliikkeissä tappiin asti. Aboman toivomuksesta juomaa ei pitänyt puuttuman, ja iloisestihan se Mötikkä kupli, Bombay Saphire virtasi ja Absintti paloi - tosin polttoainetta nautti lähinnä Aboma kun en hirveästi uskalla haimaani kiusata. Tuomitsin myös itseni rasvaisen festaritarjoilun jälkeen viikoksi kasvis- ja kalalinjalle. Neljän aikaan nahjustelimme vihdoin kämpille ja laitoimme saunan lämpiämään.

Uusiksi vaan ensi vuonna, tällainen tuo nostetta Porin imagolle.

Banneri

ps. Jos kommentointi ei tunnu skulaavan, laittakaa meiliä. Olen kärsinyt viime viikkoina huomattavista määristä wp-spammia, mutta toistaiseksi en ole ehtinyt etsiä mitään hyvää captcha-pluginia tai vastaavaa filtteriä. On siis todennäköistä että osa kommenteista on jäänyt notkumaan sadan konfirmaatioviestin sekaan.