Miksi ostan mieluusti myös muita kelloja kuin sveitsiläisiä?
Ne jotka ovat seuranneet kellopelleilyäni tänä keväänä, ovat huomanneet että kolmesta hankkimastani automaatista vain yksi on sveitsiläinen, ja sekin Swatch Groupin mid-rangen edustaja. Yksinkertainen syy tälle on se, että vierastan hieman keskihintaisten ja hieman kalliimpien sveitsiläismerkkien - kuten Oriksen ja jopa Tag Heuerin - tapaa käyttää malleissaan täysin modaamattomia ETA:n koneistoja ja hinnoitella silti kellonsa manufacture-luokkaan.
Yhtään ETA:n ja Valjouxin koneistoja halventamatta - Certinassani surisee ETA 2824/2 ja hyvin suriseekin - minusta olisi jollakin hyvin alkukantaisella tasolla hieman latteaa ajatella kantavani kädessäni 1000-2000 euron kelloa, jonka koneisto on identtinen parin sadan hintaluokasta ponnistavien automaattien kanssa. Ihan kuin käyttäisi jotakin Hillfi(n)gerin tai Guccin hikipajoissa teettämiä ylihintaisia rättejä samalla hinnalla irtoavien räätälikuteiden sijaan. Paljon mieluisampi ajatus on se, että 200 euron automaatissani kaikki on saman valmistajan tekemää ja suunnittelemaa.
Toki viimeistelyllekin voi hintaa panna, mutta rajansa silläkin: Tag Heuerin perusETA-koneistoja käyttävien mallien 3 kertaa kalliimpi hinta esim. Certinan ja Tissotin samakoneistoisiin malleihin ylittää kirkkaasti kipurajani. Sympatiani ei myöskään millään tavalla ulotu Swatch Groupin omiin kalliimpiin edustajiin Omegaa ehkä lukuunottamatta (Omegalla kun on tapana modata peruskoneistoja varsin rankasti). En esimerkiksi ymmärrä, miksi minun pitäisi maksaa Longinesin Hydro Conquestista 800-900 euroa, kun saan vastaavan Steinhartin 300:n euroon?
Vuosi 2010 aiheuttanee kellomaailmassa pienen ketjureaktion, sillä ETA on ilmoittanut että ei siitä lähtien toimita koneistojaan Swatch Groupin ulkopuolisille valmistajille. Tämä on pakottanut monet “kloonikellojen” valmistajat turvautumaan ETA:n patenteista vapautuneita malleja kopioivien tehtaiden tarjontaan. En tietysti ole täysin varma asiastani, mutta luulen että tämä on syynä esimerkiksi Oriksen nykymalliston suureen Sellita-koneistojen määrään.
Yrittääkö Swatch Group iskeä jonkinlaista keinotekoista hajurakoa omistamiensa brändien ja muiden välille? Jos näin on, odotettavissa on perusteetonta hinnannousua myös keskihintaisten Swatch-kellojen markkinoilla. Tai sitten ETA tekee hyvin, ja lanseeraa vanhojen työhevostensa tilalle joukon uusia mekaanisia koneistoja profiilia kohottamaan.
Jos joku tahtoo vielä ostaa ETA-Tagin tai -Oriksen, pitäisi alkaa aikatauluttaa ostoa.
Entä onko ETA:lla ja vaikka nyt sitten Sellitalla todellista laadullista eroa, josta kannattaisi maksaa? Enpä usko. Vaikka kyseessä on varsin hieno mekanismi, ei kopioiminen ole kovin vaikeaa jos käytössä on riittävät resurssit. SW200-pohjaisen Oriksen voinee tulevaisuudessa hankkia aivan samalla mielihyväkertoimella kuin ETA 2824/2-pohjaisen mallin paria vuotta aikaisemmin.
Ei aiempia kommentteja
Kommentoitavaa?