On mielenkiintoista huomata palaavansa joillakin osa-alueilla uudesta tekniikasta takaisin vanhoihin koeteltuihin menetelmiin: Vielä joitakin kuukausia sitten olin siinä vakaassa uskossa, että email-muistutukset ja newsletterit ovat kuolemassa, ja niitä tilaavat enää ne pölyttyneet muumiot jotka ovat jostakin syystä kykenemättömiä omaksumaan rss-evankeliumia. Sitten vittuunnuin rästiin jääneisiin uutisiin, eri palveluihin kirjautumiseen ja kymmeneen erilaiseen clienttiin eri alustoilla ja rakensin koko web 2.0-käyttökonseptini uudelleen.

Näyttää siltä, että kätevin tapa seurata sosiaalisen median infovirtoja on edelleen sähköposti. Ainakaan minun ei enää tarvitse kirjautua kuin google-tililleni nähdäkseni yhteenvedon “lähipiiristäni” eikä rss-lukijani tursu lukemattomia artikkeleja.  Parin kuukauden testiajon jälkeen olo on kuin Saulilla tiellä Damaskokseen: Onko minusta tullut email-reformisti?

Ongelma: Google Reader näyttää jatkuvasti 1000+ lukematonta artikkelia.

Vaikka kuinka yrittäisi järjestellä feedejä aihealueittain, tärkeät jutut ja kiintoisat postaukset tuntuvat hukkuvan kun volyymifeedit floodaavat kansiot täyteen lyhyitä ajankohtaispätkiä.

Toimenpide #1: Jaoin sisällön karkeasti useita kertoja päivässä päivittäviin volyymifiideihin (esim. Gizmodo ja Lifehacker) ja harvemmin päivittyviin fiideihin (esim. ReadWriteWeb), joilla on ollut taipumusta hautautua useammin julkaisevien sekaan. Syötteiden keskimääräisen julkaisuvauhdin saa suositumpien syötteiden kohdalla tarkastettua vaikkapa suoraan Google Readerista.

Loin sekä volyymifiideille, että harvemmin päivittyville omat kansiot google-readeriin. Sitten asetin AideRSS-filtteröinnin volyymikansioon niin, että vain parhaiksi rankatut jutut näytetään. Näin entisestä teknologia-kansiostani tuli siis kaksi kansiota (teknologia-filtteröity ja teknologia), ja varmistun siitä, saan useimmin julkaisevista suodatettuja juttuja, ja että harvoin julkaiseva laatusisällön tarjoaja ei hautaudu ajankohtaisemman sekaan.

Toimenpide #2: Karsin turhat syötteet. Aloitin siivoamisen joulukuussa poistamalla Google Readerista kaikki ne lähteet, jotka julkaisevat syötteensä pätkäistynä kylmästi ensimmäiseen kappaleeseen turhia muotoilematta tai referoimatta. Tämä on kuitenkin tarpeetonta jyrkkyyttä, koska uutistekstissä otsikko on usein kaikenkertova, ja lisäpalveluiden avulla myös volyymifeedeistä voi saada seulottua laadukasta sisältöä.

Uudelleen mietittynä kannattaakin karsia sellaiset syötteet, jotka eivät julkaise koko sisältöä / hyvää referaattia JA joista ei saa AideRSS:lla tai vastaavalla palvelulla (onko niitä muita?) varmistettua “rankkingia” etukäteen. Valitettavasti moni kotimainen syöte vajoaa tähän rikkaruohofeedien laariin. Julkaisijat eivät näemmä keksi muita keinoja muuttaa verkkolevikkiään rahaksi kuin houkutella ihmiset sivuilleen. Jos sen tekee syötettä amputoimalla, väärinkäyttää hyvää tekniikkaa.

Toimenpide #3: Useilla viikottain tai harvemmin päivittyvillä uutispalveluilla ja blogeilla on syötteen lisäksi email-newsletterit. Vaihdoin kaikki syötteet mahdollisuuksien mukaan newslettereiksi, koska 1. Voin ohjata ne varta vasten tarkoitusta varten perustamaani postilaatikkoon, ja 2. Voin määrätä erillisen palvelun (esim. Nutshellmail) hakemaan listan päivityksistä minulle vaikkapa kaksi kertaa päivässä. Nykyisin palvelu tarkastaa muistutuspostilaatikkoni kello 11:00 ja 20:00.

Ongelma: Sosiaalisen median palvelut vaativat aina erillisen sisäänkirjautumisen joko www-sivulle tai clienttiin, jotta näen mitä kukakin on tehnyt ja missä palvelussa.

Useimmissa palveluissa on lisäksi oma inbox-josta pitäisi jaksaa lukea yksityisviestit ja invitet ja mitä niitä on kaikkia. Ei saatana.

Toimenpide #1: Kytkin päälle email muistutukset niistä sosiaalisista verkkopalveluista, jotka ominaisuutta tukevat ja ohjasin tiedotteet newslettereitä varten perustamaani sähköpostilaatikkoon. Näin Nutshellmail hakee myös tiedotteeni pari kertaa päivässä.

Toimenpide #2: Facebookin, LinkedIn:n ja Twitterin kohdalla Nutshellmail näyttää tukevan suoraan palveluihin integroimista, joten ne sähköpostin ohella noudettaviin. Twitterin voima on reaaliaikaisuudessa, mutta niin kauan kun minulla ei ole täydellisesti toimivaa mobiiliclienttiä, en pääse arkipäivisin hyötymään välittömyydestä. Näin saan viimeisimmät päivitykset sentään haluaminani aikoina.

Systeemini ei missään mielessä ole täydellinen, mutta se on tehokkaampi ja parempi kuin alkuvuodesta. Ja se on pitkälle perinteisen sähköpostin ansiota!

Maailmankaikkeus suorastaan tiukkuu kattavan sosiaalisen median konsolidointipalvelun odotusta. Seuraava 100 miljoonan euron menestystarina sosiaalisessa mediassa on hän, joka rakentaa ensimmäisenä toimivan palvelukonseptin noudattamaan yhden inboxin filosofiaa. Tätä odottaessa (tai suunnitellessa) joutuu kuitenkin vielä rakentamaan maallikon silmiin melko monimutkaisia tapoja massiivisten informaatiovirtojen hallintaan.

omnifeed1

Totta kai vaihtoehto on, että haistattaa koko verkolle paskat ja pitäytyy puheluissa ja tekstiviesteissä, katselee minikokoisia 10*13 sentin kuvia paperialbumista, lukee vanhoja uutisia kuolleilta puilta tai onkii ne jostakin Hesarin banneripaskamössöstä, narskuttelee yksinäisenä hampaitaan usenetissa (okei kyllä sitä joku toinenkin vielä käyttää) ja niin edelleen. Valintoja. Itse seuraan mieluiten uutisia kun ne tapahtuvat, katson lomakuvani seinänkokoisina, värejä hehkuvina elämyksinä ja kommunikoin ystävieni kanssa niillä menetelmillä, joilla heidät saa parhaiten kiinni.

Aiheesta muualla:

AideRSS: kotisivu

Nutshellmail: kotisivu

ps. Kaksi edellistä viikkoa ovat olleet epäilemättä kevään kiivaimmat. Minulle jo perinteisten toukokuisten työkiireiden lisäksi mukana oli perheenlisäysjännitystä kun Hornan Wiikatteen vaimo alkoi näyttää jakautumisvalmiilta ja ukko itsekin alkoi olla kärsimätön. Osasyy tähän lienee se, että eräs hänen ystävistään pullautti oman esikoisensa edellisellä viikolla.

No nyt homma on Wiikatteenkin kohdalta onnellisesti ohi ja valmis lapsi maailmassa. En ole vielä nähnyt tulokasta, mutta eiköhän asia korjaannu lähipäivinä.