Minor facelift blogille - jos ei ole liikaa vaivaa, kommentoikaa miltä näyttää. Kuvankäsittelyssä olen kädetön, joten kunnia grafiikasta menee siskolleni Sannalle, jota piinasin yöhön asti kesken tärkeiden työhakemushommien.

Helvetin takatalvi…

Tunnustan alkuun, että en ole autoihmisiä sanan varsinaisessa merkityksessä. En pidä manuaalivaihteista, jäykästä alustasta tai siitä, että kuljettaja joutuu tekemään töitä pitääkseen auton kintaassa. En ole omistanut, enkä luultavasti tule omistamaan yhtään Alfa Romeota (tosin vain sen vuoksi, että minulla ei ole varaa Breraan), enkä oikein lämpene avoautoillekaan.

En myöskään mahdu millään mittapuulla järkiautoilijan määritelmään, sillä turvallisuudella, tilavuudella ja käyttövarmuudella ei ole minulle juuri merkitystä. Pystyn lähes varmana totuutena sanomaan, että en tule koskaan ostamaan yhtään Toyotaa, minkään merkkistä farmaria tai oikeaa maastoautoa. Elämä on liian lyhyt Avensiksessa tai Mondeossa istumiseen.

Minulla ei olisi omaa autoa ensinkään, jos maailma toimisi älykkäästi. Koska kuitenkin työ vaatii toistaiseksi liikkuvuutta ja matkustamiseen menee aikaa yli kaksi tuntia päivässä, on sen tapahduttava niin että se miellyttää itseä.

Eniten arvostan ajomukavuutta, viimeistelyä ja suurta voimareserviä. Plussaa saa muotoilusta, vihreydestä ja persoonallisuudesta. Aivan niin, auton pitää olla persoonallinen: Löysin tämän puolen itsestäni vasta noin 27-30 ikävuoden välillä, johon asti uskoin määrätteleväni auton primäärisesti työvälineeksi. Mikä erehdys! Ja se paljastui minulle vasta kun ostin toisen autoni, joka oli Chevrolet Nubira, maailman persoonattomin budjettisedan. Noin 9 kuukautta myöhemmin näin ystävän luona televisiosta Dodge Avengerin lanseerausmainoksen ja päätin siltä istumalta, että tuollainen mulle.

Ehkä dekadentti näkemykseni on seurausta siitä, että en ole koskaan joutunut valitsemaan ajoneuvoani perhettä, lemmikkieläimiä tai peräkärryä silmälläpitäen, vaan puhtaasti fiiliksen perusteella.

Tällä hetkellä ajan juuri tuolla vuoden 2008 Dodge Avengerilla, joka ei missään mielessä ole laatuauto, mutta siinä on satakertaisesti enemmän persoonallisuutta kuin Toyota Avensiksessa tai vaikka Volvo V70:ssa. Kiva laite, mutta ei kyllä sovellu Suomeen - ja nyt päästäänkin asian ytimeen: Ajamisen ja matkustamisen eroihin.

Matkustaminen on pitkäpinnaisten järkiautoilijoiden, kaikkien Karpojen ja Enskojen tyyli vaihtaa maisemaa. Se on taloudellinen, turvallinen ja talvikeleillä hyvin suositeltava tapa toimia liikenteessä. Järkiautoilijat hankkivat Toyotaa ja Volkswagenia (iäkkäämmät eturauhasvolvoa), ja keskustelevat siitä miten hyvin rattaat ja matkalaukut mahtuvat takakonttiin. Vaimolta salaa moni järkiautoilija kuitenkin väijyy samalla kujalla asuvan 50+ herrasmiehen ikäkriisiavoautoa tai sen pizzerian omistajan Hyundai Coupea.

Matkustamiseen kuuluu vakionopeudensäädin, luistonesto, etuveto ja moottorimarssit letkassa muiden samanhenkisten kanssa. Radiosta soitetaan Novaa tai Ylen ykköstä, ja eikä liikennetiedotteiden aikana saa äänellä voimakkaasti. Joskus tiedotteista keskustellaan lähetyksen loputtua suurella paatoksella. Varttuneemmalla iällä asusteisiin kuuluu miehillä kiilalakki tai kuollut sus, naisilla mummubaskeri (optiona sulka). Nuoremmilla asu on vapaa, mutta kelin mukaan. Ajoasento on rattiin päin nojautuva.

Ajaminen on meidän vastuuttomien kolmekymppisten sinkkumiesten tapa liikkua autolla. Voi olla, että 33% meistä menehtyy liikenteessä yliarvioituaan omat ajotaitonsa, mutta ainakin jokainen matka on elämys. Me emme vain siirry, me siirrämme itseämme. Iäisyyden kestävät surkeasti organisoidut tietyöt ovat meille kauhistus, samoin alinopeutta ajelevat rahtarit, olkikuukkelit ja karavaanarit.

Me hankimme ajoneuvoksi jotakin takavetoista, voimakasta ja sielukasta. Tai ainakin haaveilemme sellaisista: Usein tallista silti löytyy joku keskinkertaista paremmin muotoiltu etuvetoinen sedan, joka oikein toteutetulla itsepetoksella menee ajajan autosta pari kolme vuotta ennen kuin todellisuus iskee kasseille, ja sitten ollaan taas hevoskaupoilla.

Ja tässä juuri on minun ongelmani: Avenger on eurooppalaisia markkinoita varten kuohittu keskinkertaista paremmin muotoiltu etuvetoinen sedan, jossa on 2.4 litrainen, 180 hevosvoimainen neloskone, jolla nollasta sataan kiihdyttäminen kestää kymmenen sekuntia. How sad is that? Vaihtamisesta huolehtii Kheopsin pyramidista löytynyt neljälovinen automaattilaatikko ja sisustus on tehty samasta harmaasta muovista joka käytetään sadevesikaivojen putkissa.

Ajettavuus Avengerissa on yli 6 kuukautta vuodesta korkeintaan keskinkertainen, koska ajonopeuden pudotessa alle 100 km/h:n ohjaus ja alusta alkavat tuntua veltoilta ja auto ohjautuu yhtä paljon urien ja kuoppien kuin ajajan toimien mukaan. Laadusta ja viimeistelystä eräs tuttuni totesi vulgaaristi, että “Tiesin kyllä että Dodgen kokoavat jotkut neekerit ja meksikaanit kolmen taalan tuntipalkalla, mutta en tiennyt että ne ovat SOKEAITA neekereitä ja meksikaaneja.”

Mutta jos jaksaa jurnuttaa vakionopeudensäätimellä pitkän talven yli, sietää naurettavan sisustuksen ja kestää hirvittävän rengasmelun, koittaa kesä. Ja kun talvirajoitukset väistyvät, voi viimein pistää säämiskäiset ajohanskat käteen ja käydä toteamassa, että kun nopeus on välillä 100-150 km/h, on Dodge kerrassaan loistava ajettava. Ja on se saatanan hienon näköinen.

:D c==3
Dodge Challenger 2009
Jaguar XF
Alfa Romeo Brera

:)
Jaguar X-type
VW Passat Coupe
Subaru Impreza

:|
Ford Mondeo
VW Passat Variant
Toyota Avensis

>:0
Chrysler 300C touring
Jaguar X-type estate (diesel)
Kaikki hopeanharmaat ja beiget henkilöautot

Ei, en ole muuttunut yhtään pehmeämmäksi yksityisautoilun suhteen. Sen tulee olla juuri niin kallista tai kalliimpaa kuin mitä se nyt Suomessa on. Kulutuksesta ja päästöistä on yksinkertaisesti jouduttava maksamaan. Jos joku valitsee kovien kustannusten auton, se on hänen valintansa. Jos rahat kuluvat muualle, pitää hankkia vihreämpi peli tai mennä polkupyörällä.

ps. Minulla ei ole itsestäni illuusiota erinomaisena, tai edes välttävänä kuljettajana. Tiedän etten ole. Minulla on kuitenkin yleensä hyvä tuuri.