Lapsena rakastin mekaanisia kelloja. Meillä oli veljeni kanssa isovanhempieni luona muutama ristiinnaulitsemuksen aikainen mekaaninen herätyskello, joita saimme purkaa ja koota. Kun oli omin pienin tähtipäisin sormin saatu takakansi vihdoin kiinni ja pappa väänsi kellon käyntiin, oli kellon tikityksen kuuleminen toiseksi paras juttu maailmassa. Tietysti sitä eräänä päivänä kävi niin, että sekotimme kellojen osat toisiinsa, emmekä enää saaneet niitä kasaan. Fuck.

…Anyways, nyt se on hankittu: Ensimmäinen automaattikelloni. Kuolasin pitkään Tag Heuerin Carreraa, mutta koska hintaero oli kolminkertainen, ilman että näen mikä Tagissa on laadukkaampaa, päädyin Certina DS1:een. Vasta kun tiedän mistä maksan, olen valmis laittamaan kelloon useita tuhansia euroja. Jokainen harrastus alkaa jostakin.

Täytyy aluksi tunnustaa, että en ole käyttänyt rannekelloa lähes kuuteen vuoteen. Sitä ennen ranteessa oli aina jonkinlainen tiuku, ensin seitsenvuotislahjaksi saamani sveitsiläinen Candino, sitten itse ostamani Citizen sekä pari halpaa Casiota, myöhemmin teininä isin ökyhintainen Breitling Colt. Työikään tultuani hankin ensin hybriksessä kehnohkon kullatun Citizen Alarmin ja sittemmin paremman Seikon. Mekaanisia kelloja minulla on ollut vain yksi: peritty neukkurauta.

DS1 on rakennettu ETA:n 2824-2 koneistolle, joka on käsittääkseni yksi käytetyimmistä sveitsiläisistä kellokoneistoista. Laakereina toimii 25 rubiinia ja kello on ISO-sertifioitu kestämään sukelluksen 100 metriin. Hihna on nahkaa, kuten aikaisemmin käyttämässäni Breitlingissä, ja mukavana yksityiskohtana kotelon takalevy on läpinäkyvä, joten koneiston toiminnan näkee. Kotelo ja kellotaulu ovat minimalistiset ja siistit, mutta kruunun viimeistely voisi olla parempi (esimerkkiä voisi ottaa vaikkapa Raymond Weileistä).

En ole vielä löytänyt mistään montako iskua koneisto tekee tunnissa, mutta sekuntiviisarin hiuksenhienosta liukumisesta päättelisin, että 5 sekunnissa (18000 tunnissa) on oikea arvio.

Edit: No nyt löytyi. Taajuus on ETA 2824-2:lla itseasiassa 28000 värähdystä tunnissa. Muutaman päivän kokeilun perusteella kello näyttää edistävän n. 5 sekuntia päivässä. En siis ainakaan saanut maanantaikappaletta.

No mitä seuraavaksi? Aivan seuraavaksi opettelen käyttämään rannekelloja uudelleen ja lukaisen pari automaattikellojen tekniikkaa valaisevaa teosta. Sitten voinkin alkaa suunnittelemaan seuraavan kellon hankintaa. Olen jo jonkin verran selvittänyt WW2:n aikaisten natsiaikarautojen saatavuutta itämarkkinoilta. Saas nähdä mitä setä keksii.