Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan epäonnistunut sähköisen äänestyksen kokeilu ei anna aihetta vaalien uusimiseen Kauniaisissa, Vihdissä ja Karkkilassa. Näin ollen demokratia jää tällä kertaa likiarvoksi kyseisillä paikkakunnilla.

Päätöksessä kirjoitetaan sanatarkasti: “Vähän yli kahden prosentin epäonnistumisten määrää ei sellaisenaan voida pitää osoituksena siitä, että vaaliviranomainen olisi menetellyt virheellisesti.” Mikähän olisi sopiva määrä? En ole oikeusoppinut, mutta arkipäivän oikeustajuni sanoo, että demokraattisessa valtiossa pitäisi kaikki annetut äänet laskea.

Jos joku vertaa sähköisessä prosessissa hukkuneita ääniä tarkastusprosessissa epäselvän merkinnän tms. vuoksi hylättyihin, on kyseessä väärä analogia. Pitäisi verrata sellaiseen kuvitteelliseen tilanteeseen, että äänestäjälle annettaisiin ennen koppiin passittamista käteen märkä äänestyslipuke tai että kopin lyijykynässä ei olisi lainkaan terää. Kenen syy se on, jos ei viranomaisen? Äänestäjänkö?

Joku tässä on virheen tehnyt, eikä se vastuuta pakoilemalla korjaannu. Ehdotan ko. kuntien asukkaille alennettua valtionveroa vastikkeena leikatuista oikeuksista.

Aiheesta muualla:

Turre Legalin blogikirjoitus
Kansanedustaja Jyrki Kasvin blogi
Electronic Frontier Finland

ps. Lehdistöllä on tapana nostaa puolen vuoden välein esille se, miten fyysisesti ja henkisesti heikkoja nuoret miehet ovat, ja kuinka suuri osuus heistä keskeyttää minäkin vuonna asevelvollisuuden suorittamisen. Minua tällainen paskajournalismi kiusaa. Vaikka olen oman osuuteni aikanaan väkisin kärsinyt, en missään nimessä hyväksy tarpeetonta sormellaosoittelua.

Suomella on miesmäärällä mitattuna yksi Euroopan suurimmista armeijoista, yli kaksi kertaa suurempi kuin Norjalla, Ruotsilla, Tanskalla ja Islannilla yhteensä. Kyllä sitä on varaa supistaa, ja rajusti. Ei se ole miesmäärästä muutenkaan kiinni.