Pääsin veljineni COD5:n betatestiin, ja jo muutamien tuntien kokemuksella voidaan jo vetää seuraavaa vuottani koskevia linjauksia. Tämä peli ei tule viemään yli kuukauden tuntimäärää vapaa-ajastani vuoden 2009 aikana. Se ei tule myymään 10 miljoonaa kopiota tai houkuttelemaan ihmisiä pelaamaan läpi kymmenen prestige levelin. Se on niin vanhanaikainen ja huonosti tehty, että sen julkaisemista tulisi viivästää ja käyttää aika lähtemällä uudelleen puhtaalta pöydältä.

Rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että kyseessä on testiversio, beta-merkinnästä huolimatta hyvin varhainen alpha. Tavoilleni uskollisesti sanon jälleen ensin arvosanan, ja se on 3/10. Lainaan arvostelussa veljeäni Casebahia:

“En tiedä mistä aloittaisin.. tuntuu siltä, että vaikka yritän tosissani pitää pelistä, niin se tekee kuitenkin kaikkensa ansaitakseen vihani. Aseiden teho on suoraan COD kolmosesta, Hard Core pelimuotoa ei ainakaan betassa ole lainkaan, Saksalaisilla waffen-ss miehillä on japanilaisia Nambu- konekiväärejä, venäläisillä amerikkalaisia konepistooleja, ja japoneeseilla amerikkalaisia kivääreitä. “

Toden totta, aseilla ei ole minkäänlaista tehoa. Esimerkiksi pulttilukkokivääreillä ei voi pelata lainkaan, sillä osuma ei surmaa, eikä edes hidasta vihollista. BARilla tulitettaessa vihollinen kestää kolmesta kuuteen osumaa, perkkien avulla lähes loputtomasti.

“Pelimuodoista ainoa toimiva on war. Hetkittäin saattaa pystyä unohtamaan pienen pelaajamäärän, ja jo melkein huomaa rentoutuvansa, kunnes totuus iskee taas kasvoihin. Tässä esimerkki eräästä pelaamastani erästä.

Havahdun jollakin ratapihalla viiden saksalaisen toverini kanssa. Kädessäni on japanilaisen serkkuni lähettämä paska japanilainen konekivääri. Myös muiden sotilaiden varustus on sekalaista. Jonkun selässä komeilee jenkkien bazooka. Verryttelen jalkojani menemällä kyykkyselleen, ja huomaan ikäväkseni että minulla on reuma, joka estää suoran pudottautumisen maahan. Verryttely keskeytyy, kun julma Kraut -ääni ilmoittaa radiosta, että venäläiset lähestyvät keskuslippua. Ryntään konekiväärini kanssa asemiin valmiina pysäyttämään punaisen aallon… makaan asemissani, hikoilen, puristan kahvaa ja tiiraan muurissa olevaa aukkoa. Joku ystäväni huutaa “NEUVOSTOLIITTOLAISIA!”. Ja toden totta, punakone syöksyy muurin aukosta valmiina murskaamaan unelmat fasistisesta valtakunnasta. Kolmen miehen hirvittävä hyökkäysjoukko. Ystäväni eivät saa mitään aikaiseksi, joten vedän liipaisimesta, ja paska japanirautani kaataa kaikki kolme. Soitan heti spotterplanen taivaalle. Jatkan asemissa makailua, ja napsuttelen kommunisteja yksitellen hengiltä niiden juostessa aukosta. Sääli etteivät kaverini ole yhtä hyviä. He kuolevat niin ahkerasti, että saan pian soiton “Varokaa, sodan koirat on usutettu kimmppuumme!”. Ja toden totta, perkeleellinen haukkuminen ja ärinä alkaa. Ajattelen lapsenmielisesti etteivät ne kuitenkaan osaa teleportata, vaan totuus on toinen.. ..Myrkyllinen koira ilmestyy taakseni, ja ennenkuin ehdin kissaa sanoa, se upottaa torahampaansa jalkaani ja kuolen heti. Vittu miten hienoa.”

Aivan näin. Tuntuu kuin oltaisiin palattu ajassa kymmenen vuotta taaksepäin. Maksimimäärä pelaajia on 12, aseet ja varusteet eivät riipu armeijasta vaan kaikki aloittavat samoilla vehkeillä, ja yli 80% eristä voittaa se, joka saa ensimmäisenä sodan koirat kentälle (kun nimittäin tapattaa tuolloin itsensä, ansaitsee helposti uudet koirat ja niin edelleen, kierre jatkuu).

“Sama meininki jatkuu muissa erissä. Parhaimmillaan tuntuu siltä, että jonkinlainen rintamalinja on muodostunut, mutta illuusio särkyy nopeasti. Useinmiten viimeistään siinä vaiheessa kun tulee koiravaroitus, ja kaikki sotilaat hajaantuvat kuin mummot tuuleen. Eräässä ottelussa minulta oli loppunut Thompsonin ammukset (tapahtuu useasti, koska lippaita on kolme, ja ne ovat kahdenkymmenen kuulan versioita) ja löysin maasta MP40:sen, eli meisselin. Töräytin sillä etäällä juoksevaa vihollista kohti, ja ihmettelin miksi ääntä ei kuulunut. Yritin hetken säätää telkkarin äänenvoimakkuutta, mutta sitten petos paljastui minulle koko kavaluudessaan: Schmeisserissä oli äänenvaimennin! “EIIII!!”, huusin kauhuissani, ja tunsin miten kuumat kauhun ja pettymyksen kyyneleet nousivat silmiini. Mikään ei ole pyhää.. Tutkiessani asiaa tarkemmin, huomasin että myös punapistetähtäimiä oli saatavilla. Kas kun ei sentään infrapunatähtäimiä.”

Tuntuu todella siltä, että Treyarcin pojat ovat saaneet sotasivistyksensä lukemalla Hasselia ja Karkeajännitystä, niin karmivalla tavalla peli kohtelee aikakauden kalustoa. Kukaan historian harrastaja ei tällaisenaan voi tuotokseen koskea. Vaikka sietäisikin vaimentimet ja punapisteet, saa jatkuva vanhoihin bugeinin törmäily sykkeen vaaralliselle tasolle.

“Molotovincoctailin heittämistä odotin innolla. Halusin nähdä miten bensa palaa, perkele! Tässäkin suhteessa minut petettiin: Saan itse aikaan suuremman roihun pieraisemalla nuotioon. Ja tuli jaksaa loimuta sellaiset kolme sekuntia.

Tankkiajelua en koittanut koska välimatkat siinä ainoassa kentässä missä tankkeja on, ovat niin lyhyitä että ne on parempi kävellä jalkaisin. Päällisin puolin se kuitenkin vaikuttaa pitkälti samanlaiselta kuin kolmosessa. Tuhosin pari tankkia kasapanoksilla, ja niiden paukahtaminen oli sentään tyydyttävää. Puukkotappelu (tai pistintappelu) on yhtä surkeasti toteutettua kuin nelosessa. Mikäli osoitat keskellä huonetta olevaa miestä tähtäimellä, ja painat puukotusnappulaa, teleporttaudut kaverin lihaan kiinni puukon kanssa entiseen malliin. Tätäkään ei olla viitsitty korjata. Second Change oli yhtä kauhea kuin epäilimmekin. Siitä ei sen enempää.”

Second Change meinaa samaa kuin nelosen Last Change. Ihmettelen, eikö tiimi ole lainkaan lukenut foorumeja ja yleistä keskustelua, jota nelosen tiimoilta on käyty? Modern Warfaren vihatuimmat perkit olivat Last Change, Juggernaut ja Martyrdom. Kaikki löytyvät silti World at Warista. Sekopäistä. Jenkkimarttyyri japanilaisen konekiväärin ja saksalaisen pistoolin kanssa! Funny fuuunnyyyy!

Ja ne paskiaiset voivat ilmeisesti vielä parantaa toisiaan.

“Ai niin, ja tuhoutuvaa ympäristöäkin luvattiin. Unohtakaa se kaikki. Läpäisy on entisellään, mutta mikään ei mene rikki. Ei jumalauta edes tykistökeskityksessä. Tavarat ja ruohot ja puut ovat niin staattisia, että jos kilometrin päässä ruohoniityllä muurahainen vetää käteen, sen näkee saman tien. Kiikarikiväärillä paukuttelu oli suoraan nelosesta, kuinkas muuten. No, ei se mitään. Hyvä vaan etten joudu enää totuttelemaan kunnolliseen tähtäykseen, vaan saan vieläkin jatkaa elämää maailmassa, jossa tarkka-ampujat heiluttelevat käsiään tahallaan, ja hiusristikot on säädetty päin vittua.”

Lisään vielä, että tark’ampujan kuula ei tapa tai hidasta kohdetta, ellei satu osumaan päähän. Ja osuminen on tietenkin abysmaalisen vaikeaa, sillä ukko vatkaa käsiään kuin olisi 20-tuumainen goliath hanurissa.

Mikään pelissä ei ole kehittynyt, vaan käytännössä muutokset ovat olleet downgreidausta. Ainoa todellinen vaihdokas ovat 3d-modelit, jotka Digital Film Finlandilla työskentelevä ystäväni tekisi tunnissa. Voin melkoisella varmuudella sanoa, että COD5 on täydellinen floppi. Esitän seuraavaksi Linkolamaisen radikaalit toimenpiteet, joilla hylky voidaan vielä pelastaa. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa, että julkaisua siirretään 6-9kk:

- Pelaajamäärän kolminkertaistaminen, vähintäänkin tuplaus (24 on äärimmäinen minimi)
- Aseiden tehon nelinkertaistus
- Perkkien unohtaminen, ne kun eivät vain toimi
- Punapiste- ja äänenvaimentimet roskiin
- Koirat helevettiin
- Jokaiselle armeijalle autenttiset varusteet
- Jokaiselle armeijalle omat kielet
- Enemmän verta ja paskaa
- Munaa siihen tykistöön ja muihin ääniefekteihin, ei ne mitään airsofteja olleet