Osallistuin viikonloppuna toiseen kesälomani kiinnepisteistä, eli Jämsän Suurpeliin. Skenaario oli niin ammattitaitoisesti järjestetty ja hienosti onnistunut, että menen varmasti tulevinakin vuosina. Aion myös ottaa opikseni kokemuksesta, enkä tee varustepuolella samoja virheitä kuin tänä vuonna: Skenaarion miljöötä ennalta tuntemattomana lähdin peliin maastopuvun sijaan peruspeliasussa ja tasaiselle alustalle optimoiduilla lenkkareilla - 1. virhe. Jätin myös joissakin aikaisemmissa metsäpeleissä käyttämäni tetsarit pois, sillä uskoin kuulakulutuksen pysyvän kurissa pelatessani vanhalla Tipmanilla - 2. virhe. En sääennusteista huolimatta varautunut millään muotoa mahdolliseen sateeseen - 3. virhe. Lopputulos typeröimisestäni oli se, että taistelin suuren osan ajasta kroonisessa ammuspulassa, erottuen selkeästi metsämaaston vihreästä, läpimärkänä ja niskaan asti paksun saven peitossa. Mutta hauskaa oli. Aivan saatanan hauskaa.

Skenaarion lopullinen pelaajamäärä ei vielä tätä kirjoittaessani ole selvillä, mutta osanottajia joka tapauksessa useita satoja. Pelaajat oli jaettu kolmeen joukkueeseen (punainen, sininen ja keltainen), ja pelimuoto oli domination, eli pisteitä sai pitämällä hallussaan avainalueita tai tarkkaan ottaen niille sijoiteltuja kellokytkimiä. Peli koostui kolmesta kahden tunnin erästä ja jokaisen erän jälkeen aloituspaikka vaihtui.

Pelaajille annettiin lähtöalueella evääksi lääkintäkortti, joka oikeutti yhteen ihmeparantumiseen kentällä lääkintämiehen toimesta. Parhaat lääkintämiehet paransivatkin erien aikana satoja(!) haavoittuneita. Toinen haavoittuminen palautti pelaajan aina lähtöalueelle odottamaan 10 minuutin välein tapahtuvaa respawnia. Hiukan harmittavasti törmäsin useisiin pelaajiin, jotka pyyhkivät epäurheilijamaisesti osumansa heti tuomarin silmien välttäessä, ja palasivat taisteluun välittömästi - totuin pistämään vastustajiin varmuuden vuoksi 5-10 ekstrakuulaa heti, jos näytti vähänkin siltä että kyseessä on “kaapija”. Välillä tyylistäni tuli varsin kovaäänistä palautetta, joka tietysti tyydytti sisäistä sadistiani :)

Kentällä esiityi myös erilaisia ajoneuvoja, joista vaikuttavin oli aito panssaroitu miehistönkuljetustelaketjuhirvitys (luultavasti BTR, mutta en ehtinyt lähemmäs ihmettelemään). Ajoneuvoja varten oli erillinen pst-miesten luokka, joille oli annettu mukaan erityiset pst-merkkaimet sinisellä värikuulalla.

Taistelin itse punaisessa joukkueessa, joka vei loppujen lopuksi koko potin ylivoimaisesti. Joukkueeseen kuului puna-armeijalle sopivasti venäläinen joukko-osasto (bannerien mukaan) The Russian Legion-seurasta, joka osoitti moneen otteeseen olevansa maineensa veroinen. Uutisia ei sattuneesta syystä tullut pariin päivään kuunneltua, joten kun palattuani mainitsin tutuille taistelleeni viikonloppuna rinta rinnan venäläisten kanssa, sain osakseni kysyviä katseita. Nyt jälkikäteen Georgian tilanteeseen tutustuttuani en voi sanoa olevani kovin yllättynyt. Tulee mieleen eräs Westwoodin klassikko vuodelta 1996…

psedit: Paintball.fi:hin näyttääkin ilmestyneen suurpelimateriaalia ja maininta pelaajamäärästä (513).