Eka viikonloppu ilman konsolia. Tajuttomat niksat. Mitä tekisin? Leffaan? Ei siellä mene mitään kun kävin Hanckokin jo katsomassa (se oli OK). Musiikkia kenties? Ei tarjolla. Ehkä kaverit lähtevät splättäämään: 050-titutititatatu, tuut tuut tuut tuut, klick, “puhelu ohjautui DNA vastaajaan”, voi paska. Jatkaisinko Oresteiaa? Nyt ei pysty lukemaan mitään, kädet suorastaan tärisevät vapauttamattoman tuhoenergian patoutumisesta. Lempo ja natku.

Pelasin viikolla vieroitusoireita lievittääkseni pari matsia Steel Panthers World at Waria, mutta koneäly on niin uskomattoman typerä, ettei pelaaminen tunnu mielekkäältä:

Toisessa pelaamistani otteluista kone tapatti ensin kaksi komppaniaa T34:ia yrittämällä itsepintaisesti erään aukean yli kasikasien ja Tigerien kääntäessä peltoa ontelokranaateillaan. Panssarivoimien tuhouduttua alkoivat jalkaväen uskomatonta mittakaavaa olevat rynnäkköyritykset, jotka valtavasta ylivoimasta huolimatta pysähtyivät MG42:sten puhaltamaan lyijyseinään samaiselle aukealle.

Kun liki 1000 miestä oli kyykistynyt pellolle tai sen reunaan yrittämään konekiväärieni tuhoamista keskittämättömällä kivääritulella ja satunnaisilla mortareilla, annoin takalinjassani odottaville Nebelwerfereille käskyn pudottaa taivas slaavien niskaan. Ujellusta ja räjähdyksiä kesti kolme vuoroa, jonka jälkeen urheat neuvostojoukot antautuivat - taistelu vaati lopulta 14:sta urhean suursaksalaisen ja 1145:n uraa-pyllyn hengen. Kuolonuhrien joukossa oli vihollisen komentoryhmä.

–

Työrintamalla aikataulut kiristyvät kun loma lähenee. Kaikki on laitettava sellaiseen kuntoon, että voi olla kuukauden poissa. Valmisteluista huolimatta tiedän ennalta jo ainakin pari lomani keskeyttävää tehtävää, mutta kai se on sitten uravalintakysymys. Urasta puheenollen, olen päättänyt tehdä joitakin työhöni koskevia järjestelyitä lomani jälkeen. Nykyinen työnkuvani on niin laaja-alainen ja pirstaloitunut, että vaikka minulle muodostuu tällä tavalla toimiessani laaja-alainen kokonaiskuva ja olen näin ollen kenties käyttökelpoisempi useammanlaisiin tehtäviin, se estää varsinaisen syväosaamisen muodostumisen tehokkaasti, koska huomiota ei ole mahdollista keskittää mihinkään riittävän pitkiksi ajoiksi vaan detaljitasojen suunnittelu ja toteuttaminen jää muiden huoleksi.

Aloittamieni järjestelyjen tavoitteena on, että voisin keskittyä yhteen primäärialueeseen ja terävöityä siinä niin pitkälle kuin minun kapasiteetillani on mahdollista. Ja vaikka se jollakin oudolla tavalla kirpaisee (en osaa selittää miksi), on minun samalla luovutettava näitä muita vastuualueita toisille. Nähtäväksi jää, miten hyvin onnistun tässä ammattitaidonjalostustehtävässä.

(Ja ei, luopumisen tuska ei johdu tässä tapauksessa luontaisesta narsismistani tai muunlaisesta pätemisenhalusta, joita en tietenkään kiistä. Tässä nimenomaisessa siivussa multiversumia minä olen havainnut, että vaikka osaankin arvostaa muiden syvällistä paneutumista asioihin, ei ole itse pakko koko ajan olla suorituksen tai ponnistuksen tilassa tunteakseen olevansa jotakin - pelkkä tieto omasta potentiaalista riittää.)

ps. Ei embedded videota tähän postaukseen, mutta linkki. Hiukanko olisi hieno paikka käydä keekoilemassa?